keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ja siinä palarannekorun sivussa valmistui:



Joululahjoja ja pari kokeilua.


 Manttelisormusyritelmät ja raivonpuuskajuotoshässäkkä - yksi palakin näyttää jälleen menneen pieleen.


Kompassisormus, rivisormus ja musta sormus palarannekorupotutukseen.


Asennesormus niille, joiden sisäinen Mustanaamio on valmis lyömään henkisesti nekkuun maailman epäoikeudenmukaisuuksia.


"No More"-nimi muotoutui, kun tein pystyviivan kuvaamaan päättymistä. No, ihan alunperin oli tarkoitus tehdä kuvioksi hymiö, mutta se ei istunut muotoon. Manttelisormukseen se sitten tulee. 


Ketunpesä-sormus syntyi silkasta ilosta, kun palarannekoru oli nakattu valmiina pöytälaatikkoon. 
Tekniikkaan saatu vinkki Annu-kurssikaverin kukkasormuksesta.


Sudenkuu-korvakorut ovat jatkoa palarannekorun kuvastoon.


Sudenkuun värillinen versio



Ikuisuusprojektini, palarannekoru, lopulta valmiina. Leikisti.




Jatkopalojen aihiot jo tehty. Ehkäpä pari kelopuuta tai muuta...